Oma portfolio -tehtävä

Portfolio – Mielenterveys- ja päihdetyöstä lähihoitajan näkökulmasta

Miellekartta ohjelmista:

Kun mieli sairastaa

Pullopostia lapsuudesta

Tuhkimotarinoita: Äiti, yrittäjä, juoppo

LÄHIHOITAJAN MIETTEITÄ:

Mielenterveys- ja päihdeasiakkaan kohtaaminen edellyttää ymmärtäväistä vuorovaikutusta ja kykyä ohjata asiakas oikeaan suuntaan.

Hoito on kokonaisvaltaista tilanteen analysointia ja muuttamista, missä asiakasta pyritään havahduttamaan todellisuuteen ja irti päihteistä. On mielestäni tärkeää ottaa huomioon juuri se seikka että asiakkaan on omakohtaisesti tiedostettava ja hyväksyttävä tilanteensa. Paraneminen lähtee omasta halusta!

Kun lähtökohta on löydetty, on aika suunnitella elämänhallintaan ja hyvinvointiin liittyviä ratkaisuja joista hyötyy myös asiakkaan koko lähipiiri.

Työ on henkisesti uuvuttavaa, ja vastoinkäymisiin sekä asiakkaiden retkahtamisiin on varauduttava. Joskus hyvin suunniteltukaan ei valitettavasti toteudu. Lääkehoito ja lääkeainetietämys ovat suuressa roolissa vieroitus- ja kuntoutushoidoissa. Väkivallan uhka on myös mahdollinen.

Lähihoitajan on osattava mielestäni asettaa selvät rajat oman elämänsä ja työnsä väliin. Työtä on vaikea kuvata mielestäni aina törmäämättä elämän realiteetteihin. 

Avunanto joka tuottaa tulosta on SUURI palkinto työn kaikille osapuolille!

Kotihoitoako?

Katsoin MOT:n ohjelman missä käsiteltiin kotihoitoa.  Tässä hieman ajatelmia:

Ohjelmassa kerrottiin että 2000 –luvun aikana laitoshoitopaikkoja on karsittu merkittävästi ja tahti vain kasvaa. Se tarkoittaa siis sitä että yhä enemmän lähihoitajan työ keskittyy kentällä KOTIHOITOON. Ohjelmassa tuotiin esille että hoidossa kohdataan yhä enemmän päihdekuntoutujia ja –käyttäjiä, kotona tapahtuvaa saattohoitoa ja kuntoutusta perushoivan lisäksi.

Ohjelmassa seurattiin yhden työpäivän ajan erästä kotihoitajaa, jonka kertomat kokemukset ja ohjelmassa esitetty kuva avarsivat päivän hektisyyttä ja vaatimuksia. Rankkaa on ja laiminlyöntejäkin hoitotyössä tapahtuu. Kunkin asiakkaan hoitosuunnitelma määrittää mm. kuinka monta MINUUTTIA jokainen hoitokäynti sisältää. Yleensä päivät venyvätkin ylitöiksi jos työnsä haluaa tehdä hyvin. Hoitajien työssäjaksamisesta ei muuten puhuttu syvällisesti lainkaan…

Siksipä johtopäätöksenä sopisi toivoa että kotihoitajilla olisi asenne kohdallaan vaikka työn resurssit eivät aina riitä. Työt eivät nimittäin ainakaan lopu.

Kyröskartanon kasvatit –DOKUMENTIN  ajatelmat:

Dokumentissa mainittiin parissa kohtaa mielestäni kiteyttävästi, että nuorena asiat koetaan ja tehdään hyvin pitkälti tunnepurkausten kautta. On hyvä että tehdään mutta toteutuksesta puuttuvat sitten pienet tuumaustauot, mitkä tasapainottaisivat lopputulosta. Tätä seikkaa kartanolla yritetään siis sisäistää kaikilla kurikäyttäytymisillä ja arkiaskareilla, joita ei olla omaksuttu osaksi kehittyvää mieltä.

On osittain kasvatuksesta ja ulkopuolisista ärsykkeistä johtuvaa että nuoret eivät voi hyvin, eivätkä saa apuja elämäntilanteidensa muutoksiin. Kun muutokset käydään läpi negatiivisen kokemuksen kautta, sama kielteinen suhtautuminen tarttuu mahdollisesti kaikkeen arjessa.

Nuorisotyö on perustan luomista nuoren arkeen ja ihmissuhteisiin. Nuorelle annetaan keinoja ymmärtää maailmaa positiivisen vinkkelin kautta ja suhtautumaan oikein vastoinkäymisiin.

Tarvitsemme kaikki KÄRSIVÄLLISYYTTÄ.

Apuväline –tutustuminen

Tampereen apuvälineyksikössä Hatanpään sairaalan rannan tuntumassa meidät otti vastaan fysioterapeutti, joka tutustutti meidät työhönsä ja apuvälineisiin. Hän mm. määrittään asiakasta parhaiten auttavat apuvälineet ja neuvoo heitä esim. leikkauksen jälkeisessä kuntoutumisessa.

Apuvälineitä saa lainata kuka vaan mutta lääkärin määräyksestä annetaan käyttöön erikoistarvetta helpottavia apuja kuten henkilönostureita.

Kiersimme rakennuksen läpi ja saimme tietoa monista eri apuvälineistä, kuten siitä miten ne määritetään ja varustetaan oikein asiakasta kohti. Pyörätuolin monipuolisuus oli hyvä esimerkki siitä miten asiakaskohtainen määritys tapahtuu.   

Apuvälinemessut

Messuilla oli tarjolla suuri määrä perinteisiä liikuntavälineitä ja –laitteita. Esillä ei kuitenkaan ollut erityisemmin sairaala-apuvälineitä. Vain perinteiseen kuntoiluun tarkoitettuja. Liikuntateemoja kuten parkouria ja kendoa näin edustettavan myös, ja tietysti eri ruokavalioon vaikuttavia terveystuotteita.

Messut olivat kuitenkin liian tekniikkapainotteiset, eikä terveysalaa sinänsä tuotu kuntoilun kautta esille, mutta tokihan fysioterapeuttisen ja kuntoutuksen näkökulman kannalta nähtävillä oli melko tulevaisuudellisen näköisiä liikuntalaitteita. Yhdellä isokokoisella laitteella joka oli kuin suoraan elokuvista mielestäni pystyi määrittämää ja parantamaan omaa tasapainoaan. Siltä se ainakin sivusta katsottuna näytti.

Oli ihan mielenkiintoisia kuntoutusmahdollisuuksia.

Lähisuhdeväkivalta –seminaari

Latelen tähän nyt teoriaa väkivallan eri muodoista ja vaikutuksista, mitkä mielestäni olivat maininnan arvoisia tietoja seminaarin annista:

Lapsena opittu väkivallan kautta tulokseen –käytös lisää väkivaltaisuutta, kontrollointia ja toisten henkistä painostamista myöhemmin elämässä.

Väkivallan on todettu lisääntyvän ero- ja parisuhdekriisien osaksi. Myös ylikorostunut vastuu kasaa paineita ja voi johtaa väkivaltaiseen ratkaisuntekoon.

Kulttuurien ristiriitaisuus voi aiheuttaa eriarvoistamista ja väärinkäsityksiä, mitkä johtavat vaikeuksiin, jos ei luoda yhteistä ymmärrystä esim. kasvatuseroissa.

Elämäntilanteen jyrkkä muutos voi laukaista epätoivoa, mikä voi johtaa oman elämänhallinnan negatiivisuuteen. Myös pelko tilanteenhallinnan menetyksestä voi kärjistää kohti väkivaltaisuutta.

Ihmiskauppa –seminaari

Minulle jäi käynnistä mieleen yksi painava seikka.

MIKSI UHRI TYYTYY HUONOIHIN OLOIHINSA JA ALISTUKSEEN????????

Onneksi kysymystä pohdittiin.

Mm. kulttuurierojen kautta on alistajan helppoa valehdella että alistetun ei kannata selvittää asioitaan itse, koska siitä voisi vieraassa kulttuurissa tulla vain vaikeuksia.

Alistetun tunteita tai uupumusta ei kunnioiteta. Ja esim. lukutaidottomuudesta johtuva tiedonpuute estää asioiden korjaamisen.

Uhri ei siis ymmärrä riistoaan kun riistäjä on hänen ainut ”apunsa” ja kontaktinsa.

Jäinkin miettimään juuri sitä miksi uhri ei aina kyseenalaista tilannettaan. Vallan alla on hyvin vaikea ajatella itse. Onkin hyvä että eri maissa on herätty ihmiskauppaan, ja on syntynyt tahoja mitkä saattavat katkaista ihmiskaupan kierteen.

Lähihoitajanakin on pidettävä silmät ja korvat auki mahdollisten vääryyksien varalta, sillä se on meidän velvollisuutemme.

Hippostupa ja Hevonen kuntouttajana

Opimme että Tampereella toimii kolme A-killan yksikköä, missä ihmiset saava apua risaiseen arkeensa. Tuvat ovat pääosin arkisin klo 7 – 14 auki ja ruokaa saa halvalla kolmena päivänä viikossa. Nämä tuvat ovat hyvin pitkälti ainoita tahoja mihin apua tarvitsevat pääsevät yhteisölliseen toimintaan keskustelu- ja liikuntaryhmien kautta, sekä ennen kaikkea pääsevät eheyttämään elämäänsä irti esim. alkoholista.

Omaelämänkerrallisen tarinansa ja kiltatoiminnasta meille kertoi Hannu, joka toimii A-killan puheenjohtajana. Jos elämänviisautta haluaisi kiteyttää, niin sanottakoon että kaikki lähtee liikkeelle omasta itsestä.

Hippostuvan jälkeen pääsimme tutustumaan luokkatoverini perheen vastavalmistuneeseen hevostalliin, minkä toiminnassa halutaan painottaa juuri hevosen kuntouttavaa hyötyä ratsastuksen kautta. Liikuntavammaisille ollaan järjestetty edellytykset päästä avustettuina hevosen selkään ja kaiken kuuleman perusteella hevosen kanssa luotu yhteinen kokemus on mitä loistavin keino löytää apua erilaisiin rajoittuneisuuksiin. Oli hieno kokemus päästä ratsastamaan!