TYÖHARJOITTELUN VIIKKO 3.

Kolmannen viikon päivieni työajat olivat tasaisia klo 9-16  pituisia, kun aikaisemmin tuntini ovat olleet hajanaisempia. Oli hyvä kun ei tarvinnut vain hypätä mukaan, vaan oli selvä päivän kulku. Hoidin hovimestarin, talkkarin ja hoitajan virkoja mukiin menevästi.

Valitettavasti ilmeni että olin aikaisemmin kadottanut viikottaiset välipalalistat. Kaiken kiireen keskellä nämä ainoat A4 -kopiot olivat päätyneet VAHINGOSSA roskiin.

Päätin oma-aloitteisesti korjata virheeni ja kasata menetetyn kunniani laatimalla uudet viiden viikon kiertävät välipalat.

Näyttösuunnitelmanikin valmistunee ajallaan. 

Päivät sujuivat, mutta lapsilla pyörineet pöpöt pistivät minutkin perjantaiksi lepotilaan...

Tumman veden päällä

 Näin heidän arjessaan:

Peterin ja tämän perheen elämää varjosti siis isän alkoholin käytöstä johtuva väkivaltaisuus. Perheen elämässä oli kaksi eri maailmaa. Selvä maailma ja pelon maailma. Silti selväkään maailma ei ollut kokonaan onnellinen, sillä se saattoi särkyä minä hetkenä hyvänsä, isän mielialasta johtuen. Isän oma tunne-elämä hallitsi muuta perhettä ja sen käyttäytymistä.

Peterin isä oli poliisi. Hyvä mies mutta hieman tahditon kasvattaja, mikä ilmeni muutamassa kohtauksessa kun Peter ja isä tekivät jotain yhdessä. Niissäkin tilanteissa Peter ei osannut luottaa aina isäänsä vaikka tämä yritti parhaansa olla lupsakka ja olla niin kuin mitään pahaa ei tarvitsisi muistellakaan. Tämä on varmasti hyvin yleistä alkoholiongelmatapauksissa. Eihän pahoja menneitä haluta muistella, vaan ne lakaistaan maton alle. Isää rasittivat varmasti poliisin työstä johtuva stressi ja uupumus, mitä hän tasoitti juopumalla. Isän vastusteluista huolimatta ja muun perheen parhaaksi juominen ajoi lopulta perheen avioeroon. Yleisesti isän kasvatus oli rajoja ja määräyksiä latelevaa, eikä siinä ollut kuin nimellisesti isällistä painiotemaista rakkautta. Onneksi iloisiakin hetkiä löytyi mutta pääasiassa Peter ja tämän sisko saivat äidiltään sen mihin isä ei kyennyt.

Äiti suojeli lapsiaan urheasti. Jatkuvan henkisen väkivallan alla painiminen osui rujoimmin äitiin. Äiti jätti jopa tekemättä mahdollisia rikosilmoituksia uskoessaan parempaan. Peter alkoi olla jo niin vanha että osasi aistia perheen sisäisen eli toisin sanoen isänsä ilmapiirin. Hänkin siis alkoi saada osaansa henkisestä paineesta. Peterin siskoa ei pahemmin altistettu elokuvan paineelle. Tyttöä suojeltiin isältä ja pahemmissakin tilanteissa tyttö oli onneksi nukkumassa.

Isää kadutti aina hyvin paljon väkivallan jälkeen, mutta hän ei koskaan osannut aloittaa omaa sisäistä muutostaan. Monesti hän saikin perheen puolelleen, mutta ampuma-aseellaan saadun täystuhon jälkeen perhe siis erosi ja Peterin, tämän äidin ja siskon uusi elämä saattoi alkaa. Isän varjo häilyi silti jatkuvasti eron arjessa ja rappukäytävässä...

 Peter:

Peterillä oli väkivallan ohessa monta sisäistä selviytymistä vaativaa haastetta. Peterille alkoi muun muassa selvitä että outo mies, joka silloin tällöin halusi tulla moikaamaan olisi hänelle jotain paljon läheisempää kuin väkivaltainen isä. Moikkaaja oli siis Peterin oikea isä. Tämä tieto raivostutti myös osaltaan väkivaltaista isää, joka oli joutunut aikaisemmin hyväksymään vaimonsa suhteen/ensirakkauden/tms... mistä Peter syntyi. Hänen suhteensa Moikkaajaan säilyi hatarasti tarinankulussa, ja kiinnijäämistä piti pelätä.

Peter oli tietysti kasvava poika, joka kehittyy vaudilla ja alkaa tajuta asioita. Tilaisuuden tullen hän saattoi toimia isäänsä vastaan ja jopa kostaa tietoisesti. Peter rikkoi myös omia moraalin rajojaan varastamalla kaveriltaan. Kun kasvaa saastuttavassa esimerkissä, hämärtyvät myös omien tekojen merkitykset.

Isän pahimpien raivojen vastapainoksi Peterille kehittyi lievä defenssi. Defenssi loisti valopallon lailla niissä tilanteissa kun ei voinut tehdä mitään esimerkiksi väkivallan uhassa.

Ulkopuolinen maailma:

Joka kerta kun äiti vei lapsensa pois/turvaan omasta kodistaan, elokuvan ilmapiiri muuttui. (Katsojakin saattoi hengähtää.)
Peterin isovanhemmat olivat hyvin huolissaan ja tiesivät koko totuuden Peterin arjesta. Apua saatiin myös naapurin ystäväperheeltä. Peterin vaari loi persoonallaan mystisen ja opettavaisen tilan Peterille ja tämän siskolle. Vain vaarin kanssa Peter sai luvan olla vapaa lapsi. Ilman näitä henkisesti parantavia reissuja vaarin kanssa Peteristä olisi tullut alistetumpi kuin oli.

Analyysia:

Peterin kaltaisessa elämäntilassa lapsesta kasvaa turvaton, eikä hän välttämättä opi luottamaan ihmisiin. Hänestä tulee niin sanotusti sulkeutunut. Väkivaltaa opitaan jopa käyttämään työkaluna omien kokemuksien kautta. Ei osata solmia tai ylläpitää läheisiä suhteita. Masennuksen uhka nousee ja pistetään vahinko kiertämään. Avunantajan pitää oppia tuntemaan kaltoinkohdellun menneisyyttä ja auttaa tätä löytämään avaimet joiden kautta tämä saa itselleen paremman tulevaisuuden ja itseluottamuksen.












 

TYÖHARJOITTELUN VIIKKO 2.

Heti tämän viikon maanantaista lähtien olin syvemmin osana kaikkea päiväkodin toimintaa. Minulle määriteltiin tehtävät hoitaa mm. ruokatilaus, ruoan kattaus ja tarjoilu. Aloitin myös toimintatuokioiden pitämisen ja suunnittelun. Heti syysloman jälkeen pidän niitä säännöllisesti lapsille. Aikaisemman kokemuksen pohjalta ja hyvää talon esimerkkiä noudattaen tuokio sujui oikein hyvin. Suunnittelen myös erillisen tuokion ehkä esim. liikuntahetken.

Lapsia tuli hoidettavaksi kolme lisää. Nyt muksuja on kaiken kaikkeaan 11. Vanhempia on käynyt sopivassa tahdissa tutustumassa alati muokkaantuvaan ja kasvavaan Ipanalaan. Joukossa on nyt yksi neljä -vuotias poika ja loput lapsista ovat tosiaan 1-3 -vuotiaita :)

Viikko lähti tosiaan käyntiin hyvin ja selvisimme kolmeen pekkaan yhden työntekijän jäätyä sairaslomalle. Mukaan tuli myös uusi työntekijä. Ilmeisesti keikkaluonteisesti.

Mitäs muuta... Olen pitänyt huolta lasten saapumis- ja lähtöajankohdista, antanut vanhemmille raporttia päivän kulusta ja yhä syvenemissä määrin oppinut hoitamaan päiväkodin arkea. Harmi kun väliin änkeää tämä syysloma. Suunnittelen nyt loman jälkeisen viikon välipalat jokaiselle päivälle.

Koen työskentelyni lapsien kanssa erityisen antoisaksi ja palkitsevaksi. Syyslomalla riittää myös kouluhommien tekemistä mutta pyrin nukkumaan lomalla niin hyvin ja pitkään kuin osaan!  :)    

TYÖHARJOITTELUN VIIKKO 1.

Nyt ompi takana ensimmäinen viikko työharjoittelua.

Tämä päiväkoti on ollut toiminnassa reilun kuukauden, jo pian parikin. Ihan tuore systeemi hakee vielä omaa sisäistä sävyään niin sanotusti, mutta toimii erinomaisesti pienellä 3 hoitajan henkilökunnalla PLUS meikäläinen.

Lapsiakin on vasta kymmenkunta, mutta pian porukkaa tulee hoitoon lisää. Päiväkodissa on käynyt vierailulla uusia perheitä tutustumassa ja hakemassa hoitopaikkaa. Tilaa on vissiin 22 hoitopaikkaa.

Päivän toiminta: aamupala, ulkoilu läheisellä leikkipuistolla, toimintatuokio, ruokailu, päiväunet, välipala, toinen ulkoilu, ja viimeinen välipala, mitä ennen tai aikana lapset haetaan. 

Tulen erittäin hyvin toimeen lasten kanssa. On mukavaa olla niiden esimerkki, leikkikaveri ja turva. Vaipat vaihtuu jo hyvin lennossa. Muksut ovat kaikki alle 3 -vuotiaita.

Päiväkodin tilat ovat kerrostalon pohjakerroksessa. Tilaa on eri puuhia varten. Ruokahuone, leikkihuone, nukkari ja isompi toimintatuokiohuone. Vessat ovat ipanaystävällisiä. Henkilökunnan tilat ovat myös mukavat. Ajan saatossa seinille asettuvat muistot, lasten askartelut ynnä muut koristeet.

TAVOITTEENI: Ensimmäisen viikon tutustuin, tein kaiken mitä haluttiin, siivosin ja olin mukana ohjelmassa. Nyt toisesta viikosta lähtien minulle listataan viralliset tehtävät, mitä noudatan tavoitteellisesti :) 

Ei muuta kun seuraavaan viikkoon!